Jahas.. lastensuojelusta tuli puhelu tänään, pomo soitti. Ens maanantaina tulevat katsomaan mikä tää homma on. Edelleen siis asutaan evakkomökissäkin, mutta nyt reilu viikon verran oltu saunassa, jossa on tilaa nukkua (me ei lämmitetä tätä eli kiuasta siis tietystikkään kun ollaan täällä). Ruokaa pystyy tehdä irtolevyillä jne. On ulkona katos jonka alla voi myös syödä ja telttakin. Lapsilla on keinut ja hiekkalaatikko ym. Ilmeisesti käsittävät niin, että tarkotus olla talvikin täällä, hohhoijaa. Lähinnä kun kerta on kesä niin siksi ollaan täällä, kun kerta voi olla. Tai kohta ei välttämättä voi koska lastensuojelu on päättänyt niin. Miehellä alkaa kesäloma ens viiikolla, se menee talovaunua tehdessä täysin. Nyt vklpna tarkoitus mennä Ranualle, siinä meidän loma, jeeeee.
On jotenkin taas semmoinen olo, että meidät on otettu silmätikuiksi. Kiusalla kiusataan. Ei ymmärretä ettei terveitä asuntoja ole tarjolla, mehän ollaan jonossa. Saako muut perheet viettää kesänsä miten haluavat, mutta me ei? Kaikille ei tule edes sähköjä, meille sentään tulee. Ketuttaa. Rutto ei ois pitäny nyt paria kertaa pyytää kodinhoitajaa tulemaan tänne hometalon pihalle vaan evakkomökkiin missä pyörii päässä ja on huono olla.
Miten mä saisin apua mun miehelle talovaunun tekoon? Se tarvis sitä kipeästi. Etenkin kun rungon teko alkaa ja se pitäs saada pikapikaa pystyyn.. todellisuudessa salvokset pitää tehdä itse yms.
Itkettää, itkettää se ettei ymmärtäjiä ole ja pelottaa, että pahimmillaan meidän rakkaat lapset viedään pois meiltä vaikka oikeasti asumisjärjestelyissä ei ole mitään ongelmaa. On järvi missä käydä uimassa yms. Mä jaksan vihdoin tehdä asioita kun on hyväilma hengittää. Tätä on odotettu ja sitten tulee puhelu joka saa mut pahalle päälle, surulliseksi.
Itken.
