Voisin vaan huutaa tätä elämää ulos keukojeni täydeltä. Ei, ei ole hyvä olla. Miksi? Koska asiat viivästyy hometalon osalta. Joututtiin johonkin ns. pistokokeeseen oikeusavunhakemisessa. Tieto tuli Vasta eilen. Osa papereista jo toimitettu mitä vaativat, mutta yks lappunen vielä puuttuu ja se saadaan maanantaina. Alan epäillä, että meille jää maksettavaa kuluista mitä mennyt asian selvittämiseen. Niihin laskelmiin ei nimittäin hyväksytä hometalon kuluja mitä mennyt ja menee edelleenkin. Voitte kuvitella onko hauskaa ja edes rahaa maksaa yli 500e sähkön siirto laskua (joulu-tammikuu).. hieman kiskuri firma Caruna ja ei ole vaihtoehtoja sen suhteen valita. Sähkönkulutus firmaan voi sentään vaikuttaa. Kyllähän 6:lla eurolla ostaa jotain toki. Maanantaina saadaan hätäapua sossusta, mutta ei sillä pitkälle pötkitä, kun on melkeen 700e edestä laskuja ja mies ei saa ku puolet 2vk  palkasta. Noh mitäpä minä homepakolaisena suotta valitan. Eihän näistä kestä puhua, ku joku vetää aina herneen nenään. On surullista ettei Suomessa ole ketään ja mitään järjestöä joka auttaisi rahallisesti homepakolaisia saamaan elämäänsä edes jotenkin kokoon.

Talovaunu ei edisty juurikaan, koska rahaa ei ole ylimääräistä yhtään. Kaikki on myyty mistä voi saada rahaa.

Parvisänky valmistumassa lapsille.

Saatiin viime maanantaina Professori Ville Valtoselta miehen kanssa dg:t. Home- ja kosteusvauriosairaus cum monikemikaaliyliherkkyys cum sähköherkkyys sekä krooninen väsymysoireyhtymä eli CFS. Monikemikaaliyliherkkyys on MCS. Lisänä mulla on astma ollut jo kauan joka ilmaisee itsestään yleensä silloin kun altistun. Ainoa hoitomuoto asialle on välttäminen eli ei pidä altistaa itseään asioille jotka sairastuttaa, ulkoileminen sen puitteissa mitä kelit antaa myöten. Ulkohomeet on ongelma märillä keleillä. Sähköherkkyyttä voi hoitaa välttämällä puhelimessa puhumista, käyttämällä langallista Internetiä. No onko meillä langallista, ei. Ei ole varaa ostaa sitä saati edes tietokonetta. Eli altistusta tulee näin ollen väkisinkin kotioloissa tai siis paossa ollessa. 

Elämä, tällä hetkellä se potkii ja todella lujaa päin näköä. Halusittepa kuulla sitä tai ette. Ei kannata lukea blogiani jos ei kestä elämän raadollisuutta. Elämä vain ei ole aina pelkkää aurinkoa.

Vaikea koota ajatuksia. Perjantaina oli sovittelu, epävirallinen, mutta silti täysin pätevä. Hometalo. Saatiin sovinto tehtyä myyjien kanssa. Meille häviö on suunnaton. Se pieni summa mikä saadaan ei korvaa terveyttä, ei kotia, ei sitä taloa mihin me oltiin laitettu meidän elämä ja tulevaisuus. Ei me voida oikein enää suunnitella elämää juuri mihinkään suuntaan. Kyllä halua oisi saada oikea koti, mutta ei siihen ole mahdollisuutta ellei joku auta meitä, tuskin. En usko, että sellaisia ihmisiä olisi jotka päättäisivät auttaa meitä ja lahjoittaa meille rahaa uuteen taloon. Ei rakentaminen halpaa ole. Varsinkaan kun on kyse monikemikaaliyliherkkyydestä joka rajoittaa monien asioiden käyttöä saati homeherkkyys. Me kai yritetään myydä purkukuntoisena hometalo. Jos joku ostaisi ja uskaltaisi tehdä siitä talon. Niitä ihmisiä on aina välillä jossain. Sattuuko sellainen meidän kohdalle, en tiedä, en ole ennustaja. Loppu mitä talolainasta jää jäljelle menee velkajärjestelyyn luultavasti. Niin, velkajärjestelyyn. Sekö meidän kohtalo on? Mutta ei ole vaihtoehtoja. Tuskin kukaan meitä pelastaa tästä. Ääh, alkaa itkettää. Kurkkua kuristaa. Viimeksi itkin kun sovittelu päättyi, perjantaina. En toivo kenellekkään samaa mitä meille on käynyt. Älkää ikinä ostako taloa ilman vähintään homekoiran käyttöä siellä. Älkää luottako kiinteistövlittäjän ja pankin suosittelemaan rakennustarkastajaan, päättäkää se itse ja tehkää kuntotarkastus joka menee pintaa syvemmälle taloon. Jos meillä ois tutkittu muuten kuin pintapuolisesti niin tuskin taloa olisi ostettu. No tehty mikä tehty, ei voi perua. Olkaa te meitä viisaampia. Olen ainakin varoittanut. Mä vain haluaisin elämän takaisin. Siihen tulee menemään vuosia ja vuosia.

Talovaunu edistyy hiljalleen. Pelko senkin suhteen on se, että entä jos se viedään meiltä pois kun velkajärjestely alkaa. Entä jos viedään autokin, ainoa auto. Pitää kai meillä olla katto pään päällä ja auto millä päästä töihin. Täällä kun välimatkat on pitkiä. Sekin on kysymysmerkki, että minne talovaunu viedään jos hometalo saadaan myytyä purkukuntoisena kaikkine tietoineen. Yritän varmaan saada pidettyä ajatuksia pois näistä asioista.

Pitäisi vanhempainyhdistyksen perustamista alkaa viemään eteenpäin ja muutenkin sisäilmaongelma juttuja miettiä. Tänään kerkesin ommella äkkiä pikkuveljen perheelle juttuja ja meidän toiselle lapselle kans.

 Kiitos Ainulle näistä anti-koliikki pulloista tulevalle perheenjäsenelle❤

 Käytiin lauantai-iltana viime minuuteilla ennen sulkemista katsomassa Kuusamon vesitornissa ja sen ympärillä olevaa Polar Night Light Festival 2018:a. Rukalla ois ollu kans valoja, mutta ei lähetty niitä katsoon.

Tyhjä olo. Mitä nyt? Voisin vain huutaa pahaa oloa pois. Koko mökki heräisi joten se siitä ajatuksesta. 

Aurinko laski matkalla kylälle tänään. Pakkasta lähemmäs -20 oli.