Talovaunun raudoitus ja ensimmäinen maalaus kerta

Tässä se nyt sitte on katoksessa pois vedettynä.

Mies raudoittamassa kulmia ja pitkiä seiniä.

Hirret on käsitelty ensin tällä homeenestoaineella.

Maalausta. Mies maalas ylimmät hirret ku minä en yltänyt niihin nätisti. Sävystä tulee tummaoranssi, syksyn oranssi tms. Eka kerros maalattiin eilen koko talon seiniin. Joku pv sitte toinen edessä. Meinaa käsi jumittaa.

Kävin eilen mansikoita omasta maasta hakemassa ja tyhjensin evakkomökkiä yms. Olo ei ollut kaksonen siellä käydessä. Täällä toisessa mökissä on joku haju myös, mutta oon nyt sitte pussittanu tavaroita, petivaatteita ja patjoja, haju alkaa vissiin hälvetä onneksi. Yhissä laatikoissa oli hajusteallergia pesuaineilla pestyjä pyyhkeitä yms. ni ne kärys ainakin täällä ja patjat joiden päällä oli käytetty hajusteellisia lakanoita. Pitäs vaan keksiä paikka mihin laittaa nuo säkit. Lämmintä varastoa ei ole. Itsekkin tarvittaisiin lämmin varasto mihin laittaa tavaroita mitkä pystyy ottamaan käyttöön vielä hometalosta mm. piano. Tosin voi olla ettei siitä enää tule meille soitettavaa kapinetta. Ei hajuakaan mistä me lämmin varasto saataisiin.

Uus tiskirätti.

Vanhemmat toi pellavapyyhkeitä. Ei haissu ees ennen pesua miltään. Onni monikemikaaliyliherkille. 

Talovaunun rakennus jatkuu

Hirsien lisäämistä toiselle pitkälle sivulle jatkamalla liitoksilla kun ei ollut tarpeeksi pitkää hirttä yhtenäistä.

Telineitä toiselle sivulle 

Tästä näkee jo miten pulpettikaton muotoon alkaa tulla seinä.

Hirren laitto toisen päälle.

Lankku vinoon hirsien sivulle.

Viivan piirto hirteen mikä leikattiin sirkkelillä.

Hirsi paikoillaan.

.. ja viimeinenkin.

Jokaiseen nurkkaan tulee läpi asti 25 cm päähän reikä josta laitetaan läpi kierretankoja joka tukee runkoa. Lisänä pitkillä sivuilla on myös toisella 3 ja toisella 2. Yhteensä tankoja laitetaan 13 siis.

Ulkoa hirret on käsitelty pohjustin/homesuoja-aineella. Maali on jo ostettu kaupasta joten sillä siis seuraavaksi sutimaan seiniä. Huomenna jos on hyvä sää niin saa tangot laitettua runkoon.. sitten sais alkaa kattoa tekemään.

Taas instagram tekstiä. Meni hermot tällä viikolla anoppilassa. Miehelle yhtenään sanottu, että meidän homeoireet johtuu evakkomökissä roskista lattialla ym. Ei todella tuu lisää home- ja kemikaalioireita niistä. Ei usko henkilö x edelleenkään, että syy on mm. vanhassa muovimatossa joka 'hajoaa'. Oli sitten käyny siellä ja myönsi että joku siellä haisee. Roskiin ei voinut sanoa mitään, koska sillä on SIISTIÄ. Ei auttanut selittää edes sitä että miksi oireet jatkuu vaikka kuin siivoaa yms. Harvinaisen jääräpää henkilö x ja tuntuu, että ei mitään tehoa ihan vaan siksi koska me ollaan nuorempia ja me ei tiedetä muka mistään mitään. Sanoin siitäkin että ei se ole niin että vanhemmat on aina oikeassa... Vastauksena oli mutta ku mutta ku.. rasittavaa. On ollu todella raskasta tehdä talovaunua siellä, koska ilmapiiri ei ole ollut hyvä ja tunnen nahoissani aina kaiken paskan vaikka ei sanota suoraan. Henkilö x alkoi myös sanomaan mulle että käsken miestä kuulemma ja istun vaan koneella jne. En tosiaan istu. Mies sitä paitsi tiesi miksi olin koneella, oli pakko vastata yhteen juttuun. Ei kuunnellut yhtään mua anoppi. Ihan turha siinä tilanteessa alkaa enää edes itseä puolustaa kun haukutaan ja mä meen siitä ihan lukkoon. Varsinkin kun tiedän että väärästä asiasta sanotaan. Niin on käynyt aina, en osaa puolustautua ja kun yritän niin jään alakynteen. Itkuhan siitä seurasi ulkona sitten kun lähin sinne. Sanoin suoraan sitte ku käväisin sisällä, että on vaikeaa arvostaa ihmisiä, jotka ei arvosta meitä. Ei kuulemma siitä kyse. Aina kyseenalaistetaan meidän mielipiteet ja on tunne että katotaan nenän vartta pitkin että nuoriso nyt mitään osaa ja sitä rataa. Pyllystä. Haluaisin elää omaa elämää oman perheen kesken mutta se on mahdotonta tällä hetkellä. Pakko olla apuna miehelle. 'onhan sitä ennenkin jaksettu' on paskin kommentti mikä saanu kuulla. Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Ei voi millään verrata tilannetta miten ennen vanhaan asiat oli, koska maailma on muuttunut. En jaksa ihmisiä jotka arvottaa toisia sukupuolen, iän, ulkonäön, uskonnon, ihonvärin, sairauden jne. perusteella. 

Tiedän erittäin hyvin, että on raskasta seurata meidän elämää millaiseksi se on mennyt home- ja monikemikaaliyliherkkyyteen sairastumisen myötä. Tiedän, että meidän lapsia ei aina jaksa hoitaa. Tiedän, että ei ole kivaa kun pyöritään nurkissa koko ajan, mutta kun on ollut PAKKO. Vain Pakko ajaa meitä tässä talovaunu jutussa. Me ei huvikseen tähän alettu vaan ollut pakko, koska ei ole löytynyt tervettä paikkaa missä me ei oireiltaisi. On todella raskasta myös meille kun ei olla saatu tukea niin paljon kun ois tarvittu ja tuntunut, että tahallaan kierretään puukkoa haavassa. Muutenkin tiukkaa niin sitten vielä päälle yritetään väittää, että syy on meidän päissä ja kuvitellaan kaikki. Minun keinoni selviytyä tästä arjesta on puhua ja kirjoittaa asioista. Enää en voi puhua anoppilassa tai miehen puolen watsapp ryhmässä, on sanottu että ei jakseta kuunnella yms. Ketään ei vaan kiinnosta se, millaista sairastuneen elämä on, ketään ei kiinnosta se millaisia oireita huono sisäilma yms aiheuttaa. On tullut seinä vastaan. Harva minua kuuntelee, mutta onneksi edes jotkut. Ei ole kuin viikko kun saatiin tietää, että miehen kaksi veljeä oireilee homeelle Eilen tuli viesti miehen pikkusiskolta, että saa sisäilmaoireita koulussaan. Niin ja nämä on ilmeisesti kerrottu VAIN MEILLE. Miksi, no siksi kun saavat paskaa niskaan muuten. Mies saanu tällä hetkellä tuta sen nahoissaan. En ookkaan mikään kiva miniä jos alkaa pänniin liikaa asiat. Sanon suoraan. Altavastaajaksi jäin ja jäätiin silti, kukapa meitä uskoo. Eikä oireilijat tuohon lopu miehen puolen perheessä. On myös toinen hometalo perhe, jotka pääsevät tosin 'helpommalla' kuin me. Asia on jo selvitetty (saavat rahat takas), meillä ei hajuakaan miten käy. Mitään ei ole kuulunut kohta 2kk:een. 

Jotain positiivista.. miehellä jatkuu vielä 4vk loma. Miehen siskon perhe mahdollisti asian ja maksaa 'palkan' tuolta ajalta. Onneksi työpaikka suostui ja ymmärtää tilanteen. Ei meillä silti raha kasva puussa. Tiukkaa on ja tulee olemaan. En tiedä millä hankitaan kaikki tarvikkeet talovaunuun.  Lisäksi ollaan nyt kokeilemassa miehen tädin mökkiä josko tämä olisi hyvä paikka olla.. evakon evakko jos saunaa ei lasketa mukaan. Eilen tultiin tänne. Joku haju on, mutta ainoa oire mikä tulee on poskien tukkoon meno tällä hetkellä ja se voi johtua koirasta mikä on ollut sisällä. Soodavedellä oon pessyt lattiat tänään ja pitänee pestä lisää huomenna. Pitäkää peukkuja, että ei tarvi mennä enää pään sekoittavaan ensimmäiseen evakkopaikkaan/mökkiin. 

Apuahan me tarvittas monenlaista, mutta en jaksaisi enää kysyä sitä mistään ja tuntuu ettei ole edes oikeutta siihen. On vaan käsittävä omissa nahoissaan ja siitä kärsii kyllä koko perheille sekä parisuhde. Ei meillä ole oikein aikaa toisillemme nyt ja kovilla ollaan. Ei tee kovin hyvää tämmönen. Mutta toivottavasti selvitään hengissä sentään.

Kastepisaroita lupiinin lehdillä.

On yö ja lasten puhetta kuuluu edelleen tuolta ylhäältä, odottavat nukkumaan.

Talovaunun runko alkaa olla valmis, katto seuraavaksi

Paakan pääty ja sinnepäin oleva toinen pitkä sivu missä ikkunan paikka.

Takapäätyä ja ikkunoiden sekä oven paikka.

Eilen saatiin valmiiksi lopulta koko runko. Seuraavaksi kattoa tekemään, tosin mietinnössä pulpetti- vaiko harjakatto.

Tämmöistä Insta mietintää tänään muun muassa. Ei meinaa jaksaa halveksuntaa, väheksyntää, pimeänä pitämistä, sitä ettei uskota jne. Loma ois enemmän kuin tarpeen.

Sain omaa aikaa eilen vähän ja lähdin ystävän luo. Siellä oli jo kypsänä punaviinimarjat, meillä kypsyy hiljalleen.

Näitä maisemia rakastan. 

Talovaunun rakennusta

Salvoksiin on tehty urat joihin laitetaan ohut nauha lampaanvillaa. 

Tapitusta.

Salvoksen päälle villaa, leveälle osalle.

Hiljalleen nousee kehikko.

Hiukan kulunut piirros tai siis kopio, muovien sisällä nyt. Onneksi koneella pysty tulostaan ehjänkin vastaavan kuvan.

Paakan pääty.

Seinä mihin tulee ovet. Ikkunan paikka jo löytynyt.

Peräpää.

'Hakka' jolla mies suoristi seiniä.

Tänään päästiin tähän vaiheeseen. Melkoinen urakka takana ja vielä edessäkin. Vähän yli puolet hirsistä paikoillaan. 110 kpl on yhteensä.

Eipä tunnu miehen kesäloma lomalta. Työleiri oikeastaan. Enää viikko jäljellä lomaa. Väsyttää, ois kiva levätäkkin joskus kunnolla, lomailla. Pakko painaa, että ennen talvea on katto pään päällä. Terve koti, pieni sellainen.

Kärpässieni tai joku semmonen.

Talovaunun rakennus on alkanut

D seinän hirret, joista paikoillaan on 2 kokonaista ja alin on puolikas.

Näitä 11,86m hirsiä tulee 10kpl joista paikoillaan on nyt 4.

C seinän hirret joista paikoillaan on 2 kokonaista pitkää ja alimpana puolikas. Lyhyet pätkät tulee ikkunan sivuille.

B seinän hirret lukuun ottamatta täyspitkiä.

A seinän hirret joista paikoillaan on 1 täyspitkä ja jokaista pätkää yks kpl. Täyspitkiä tässä kuvassa ei ole. Hippasen osia A seinässä :D

Hirret on siis merkitty kirjainnumero-yhdistelmällä. Pitkä seinä mihin tulee ovet on A-AF plus numerot. Toinen pitkä seinä on B-BC plus numerot. Paakan puolimmainen lyhyt seinä on C-CB plus numerot ja toinen lyhyt seinä D-DB plus numerot. Tulikohan mitään tolkkua. Hirret on pinottu niin, että isoin numero on alimpana jolloin se tulee ylimmäksi. Ekana otetaan kehikkoon paikoilleen se hirsi joka on alimpana eli numero 1.

Lyhyen seinän lohenpyrstösalvoksen muotti.

Pitkän seinän lohenpyrstösalvoksen muotti.

Ovien ja ikkunoiden viereen tulevien hirsien päihin tulee kara-urat.

Puoliksi halkaistu lyhyen pään hirsi.

Salvoksen tekoa.

Ensimmäiset hirret paikoillaan. Tästä näkyy se miten numerointi kirjaimineen alkaa.

Alusta minkä päälle tulee runko. 

Alin lyhyen pään hirsi johon tehtiin matala ura villaa varten.

Tässä pitkän hirren uraan laitetaan villaa, niittaamalla kiinnitys.

Päätettiin laittaa lampaanvillaa hirsien väliin eristeeksi. Pinta on ionisoitu jolloin koit ym. ei pääse pesimään jne. Testattiin ensin reagoidaanko tälle ja tulos oli, että ei. Leikkaamista tiedossa paljon ja niittaustakin. Jos jotain muutakin kiinnostaa lampaanvillaa käyttää niin Hyrynsalmelta Alppisalvokselta saa sitä.

Moottorikaira pääs uuteen tarkoitukseen. Porissa ei riittänyt vääntö ni piti tämä ottaa käyttöön. Reikien tekoa kierretangoille ja puutapeille, joilla runko saadaan tuettua.

Eteisen oven paikka tässä ja kauempana kylppärin, josta mies menee töiden jälkeen ekana sisään ja suihkuun, sieltä sitten muihin tiloihin. Tämä järjestely siksi, että muuten me oireillaan työvaatteista ja ihosta mihin kertynyt likaa päivän aikana töissä miehellä. Riskit on pakko minimoida.

Tämän näköiset nurkat tulee ulkoa ja ne sitten peitetään laudoilla ettei vesi mene salvoksista sisään.

Lauantai-iltaan mennessä saatu tehtyä tän verran, maanantaina jatkuu. Sunnuntai sentään pidettävä lepopäivänä.

Isoin apu on tähän mennessä ollut mun isästä joka piirsi hirsikaavion jonka perusteella leikattiin hirret oikeisiin mittoihin. Kävivät lomalla täällä mun vanhemmat muutaman päivän. Lähtivät ku hirret oli leikattu. Meille jäi sitten salvosten ym. teko. Yks hirsi on pitäny tehä uudestaan ja kahteen hirteen salvosta muokata oikein, onneksi isompia mokia ei ole tullut. Edellä mainittu hirsi mikä piti uudestaan tehdä oli semmonen johon vahingossa piirrettiin väärinpäin salvosta toiseen päähän. 

Miehen isä on ollut apuna sitten muuten vähäsen ku ollaan runko alettu paikoilleen pistään ja pari veljeä sen verran, että isoimpia hirsiä nostanu apuna rungon päälle jne. Anoppi välillä kattonu lapsia sen minkä hillareissuiltaan on ehtinyt ja miehen nuorin sisko. No enpä minä voi vaatia ketään meidän lapsia vahtimaan, itse on vastuu kannettava heistä. Kärsin vaan itse kun en voi auttaa miestä niin paljon kuin haluaisin, varsinkin kun se apu olis todella tarpeen. Kiire tällä vauhdilla tulee saada talovaunu asumiskuntoon ennen talvea.

Ärsyttävintä, että edelleenkin joidenkin asenteista paistaa se, että me kuvitellaan kaikki ja halutaan vaan huomiota yms. Harmi kun syy ei ole korvien välissä tässä sairaudessa. Käytiin taas tänään pesee pyykkiä evakkomökillä niin ekana vastaan ovella tuli vanhan muovimaton käry. Olo ei todella ollut hyvä siellä ollessa. Ketuttaa kun ei uskota, että oireet on todellisia. Ketuttaa sekin, että ilmeisesti naisena mun paikka olis koko ajan hoitaa lapsia eikä auttaa raksalla. Välillä lapset on ollu siellä mukana ja samalla ollaan yritetty vahtia niitä etteivät karkaa, lähellä menee iso tie. Mies huomenna lie yksin tekee päivällä talovaunua, koska mun on hankala auttaa jos lapsia pitää samalla vahtia. En vaan mene siihen perinteiseen äiti muottiin joka tuoksuu pullalta, pesee pyykit ja astiat, pitää kodin siistinä ja on aina lasten sekä miehen saatavilla, tekee ruuan, pesee lasten pyllyt ja kylvettää yms. Oma aika on nollilla ja se on paskinta tässä samoin kuin se, että parisuhde on kovilla. Tykkään tehdä käsilläni asioita ja oppia uutta, mutta mahdollisuudet on kovin rajalliset varsinkin kun piilopiikitellään ja nalkutetaan siitä kun sanon miehelle että vois pestä lapsien kakat kun mulla on kahvi tai ruoka kesken. Kai mulla vaan ei ole oikeutta rauhassa edes syödä. Oltava aina tavoitettavissa. Meinasin pakata lauantaina lapset autoon ja lähteä tänne hometalon pihalle saunaan pois haitolta, otti niin aivoon. Turha edes yrittää puolustautua tuossa tilanteessa kun syy on tietysti minussa, kenessäpä muussakaan. Ylikierroksilla käyn ja sitä ei edesauta tämä kiireinen elämän tilanne talovaunun osalta, olisipa se jo valmis niin vois rauhoittua. Onnellinen olen siitä, että vihdoin se on alkanut nousemaan ylös.

Sori, jos ärsyttää tämmönen jauhanta, pakko purkaa jonnekkin. Tämä on meidän elämää, ei muiden, onneksi.

Kävin itekki yks päivä 2,5l poimimassa hillaa alle kahdessa tunnissa ja lauantaina ku lapset piti nukuttaa päikkäreille ni autolla ajelin yhen suon reunaan. Ehkä 7dl tuli sieltä pikapoimittua. Hillat on ylihyviä. Slurps. 

Suomuurain. Lakka. Hilla. Pohjoisen kultaa, soiden antimia.

Itkuinen olo, koska sapettaa se että pitää toisten nurkissa hillua kun talovaunua mies tekee ja tuntea itsensä huonoksi äidiksi toisten puheiden takia.