Werner se on kasvanut hurjasti sitte viime tekstien. Reilu minun polven korkuinen hurtta siitä on tullut. Nauraen otti jälleen vastaan minut ja mieheni Pudasjärven reissun jälkeen, kun anoppilassa oli kettingin päässä ruokittavana -koppikin oikeen oli missä asua siellä. Hassua miten mukavaa on kun näkee, että karvainen haukkuva eläin tykkää hurjasti kun omistajat saapuu hakemaan sitä kotio. Nyt se tuolla kuusen alla makkoilee minne on kaivanut oleilu kuopan, vaikka koppikin kyllä on -sen katolle on kiva hyppiä katsomaan korkeammalta maailmaa :) Järvi pilkottaa kuusien välistä kun oikiasta kohdasta talon ikkunaa kahtoo, onko tämä korpia? Joku sanoisi, että on, mutta ei minun mielestäni. Täällä on liikkumis mahdollisuuksia luonnossa niin kesällä kuin talvellakin -koira tykkää ja me! :D
Laitoin tänään otettuja kuvia tähän nyt muutaman :) Eli tuoreita ovat :P
Niin pitäisikö kertoa jotain viime syksystä? Sen verran ainakin, että läksin tänne Kuusamoon katsomaan Wernerin kanssa sen sukulaisia eli äitiä ja siskoa. Itse en sentään yöpynyt koiran kopissa vaan pääsin ihan oikean omakotitalon sisälle nukkumaan. Kävi sitten niin, että näin silloin viikonloppuna tulevan eli nykyisen mieheni, jonka kanssa sitten aloin seurustelemaan noin pari viikkoa siitä eteenpäin, siitä reilu kuukausi niin olimme kihloissa -helmikuun 16. päivänä me sitten tänä vuonna menimmä naimisiin.
"Ilman sinua minulla ei ole mitään, mutta sinun kanssasi minulla on kaikki." -nimetön
"Ilman sinua minulla ei ole mitään, mutta sinun kanssasi minulla on kaikki." -nimetön
Ennen näitä tapahtumia olin sanonut, että tuskin minua kukkaan huolii tai jos huolii niin hullu pittää olla, että minut ottaa :D Ilmeisesti ukkelini sitten on tarpeeksi hullu, jotta uskalsi minut ottaa! Vaan on meillä hauskaa monasti, Hulluhan saa olla muttei tyhmä -vai miten se meni. Jos joku kahtoisi kärpäsenä katosta meijän elämää niin pyörittelisi päätään ja silmiään, että on nuo kans Yhenlaisia, joku noilla kyllä viiraa päässä ;)
"Et ota puolisoksi henkilöä, jonka kanssa saatat elää. Otat puolisoksi henkilön, jota ilman et saata elää." -nimetön
Olinpa sanonut senkin, että tuskinpa naimisiin ikinä meen, mutta mielessäni kyllä aattelin, että huolispa joku minut tälläsen hömpän akan. Oulaisiin piti lähtä Porvoosta, että ukkeli tarttu käsi puoleen, tosin piti ite kylläkin käyvä Kuusamossa ensiksi, että löyty ukkeli. Ei kylläkään ollun minkäänlaisia suunnitelmia asian suhteen, joku muu tuolla ylhäältä taisi järjestää tämän asian ja hyvin järjestikin. Hyvä minun on olla Ukkoni kainalossa ja Halata ja Rutistaa! Elämä muuttui kyllä kerta heitolla, kun ensiksi on elänyt yksin 25 -vuotiaaksi, siinä on ehtinyt ajatella yhtä ja toista elämästä ja tehdäkkin monenlaista. 26v. täytin seurustelumme aikana ja tänä vuonna tulee täyteen 27v. On sitä Wanaha Akka :D Varsinkin kun ukkoni on minua melkein vuojen nuorempi. On tässä sekin hyvä puoli kun on elänyt jonkin aikaa yksinkin, että oppinut pitämään huolta ittestä ja elämään ittekseen. Osaa arvostaa sitäkin aikaa, oikeasti. Vaikka elääkin yksin omaa talouttaa niin ei se silti tarkoita, että olisi yksin, kyllä ainakin minulla on ystäviä edelleenkin niiltä ajoilta. Ei ne minnekkään ole kadonneet ja ajattelen usein, että pitäisi kysellä kuulumisia jne.
Niin naimimisissa olomme aikana on ehtinyt tapahtua monenmoista. Minähän aloitin sisätauti -harjoittelun täällä tk:ssa häitten jälkeen -tosin oltiin muutama päivä häälomalla ensin. Kerkesin vähän aikaa olla niin alkoi kuumeiluja kurkkukipu, kävin nielunäytteen otattaan niin Angiinahan se jylläsi, kun sen lääkekuurin sain loppuun niin tuli seuraava tauti -hirmuinen nuha/räkätauti, kuume ja kurkkukipu -> petiin siis jälleen makoilemaan. Sitten sovittiinkin jo harjoittelupaikan ja ohjaavanopettajan kanssa, että lopetan siltä erää sen ja jatkan kesällä loppuun. Samalla viikolla sitten kävin pissanäytteen antaan ku yhtenään piti huussissa ravata.. no arvatenki pissatulehdushan se oli ja siihen jälleen kuuri piti syyvä. Ajattelin kyllä, että vielä neljäs tauti tähän niin Jiphii! Onneksi sitä ei oo ainakaan vielä tullut. Sain harjoittelunkin tehtyä kesäkuun alussa loppuun, Jee! Oulaisissa asuttiin vuoroin ja Kuusamossa, kun koulua oli ja Lanu1 -harjoittelu. Nyt sitten kesää ennen kun oltais muutettu kunnolla ukkelin papan taloon asumaan niin sepä haiskahtikin meleko pahalla tai oikeastaan niin pahalle, että oksetti. Ei muuta kuin evakkoon ukon veljelle ja sen vaimolle yhteen huoneeseen. Sänky hais ku ryöttä ja vaatteet, joten pyykin pesua on riittänyt näille päiville saakka. Onneksi päästiin sitten vuokralle tähän nykyiseen asuntoon, joka on muuten mökki oikeasti, mutta täysin talviasuttavassa kunnossa myös. Kaappitilaa pitäs kyllä enemmälti olla, mutta ei voi mitään -romuja riittää :D
Joopati joo.. tältä erää onkin kirjoitettu nyt ihan tarpeeksi. Pyykkikone pessee pyykkiä tuolla, astianpesukone pitäs tyhjentää ja pistää uuvet tilalle pessuun. Myöskin asunnon imurointi pitäisi ottaa asiaksi. Kahtotaan nyt mitä sitä ehtii tekemään eli jaksaa :D
Mukavaa kesän jatkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti