:)

NELJÄS LUKU jossa Ihaa kadottaa ja Puh löytää hännän

Vanha harmaa aasi Ihaa seisoi eräässä Metsän ohdakkeisessa kolkassa etujalat harallaan ja pää kallellaan ja ajetteli asioita. Välillä hän ajatteli surullisena: "Miksi?" ja välillä hän ajatteli: "Minkätähden?" ja välillä hän ajatteli: "Sikälikö kuin mikäli?" ja välillä hän ei itsekään oikein tiennyt mitä hän ajatteli. Kun Nalle Puh tallusteli paikalle, Ihaa ilahtui kovin voidessaan lakata hetkeksi ajattelemasta ja sanoa hänelle synkeästi: "Mitä kuuluu?""Entä miten sinä voit?" sanoi Nalle Puh. Ihaa pudisteli päätään. "En oikein voi", hän sanoi. "On ottanut voimille.""Voi voi", sanoi Puh,"sepä ikävää. Anna kun katson." Ihaa seisoi paikoillaan ja tuijotti murheellisena maahan kun Nalle Puh kiersi hänet kertaalleen. "Hei, mitä hännällesi on tapahtunut?" hän sanoi hämmästyneenä.

tarina jatkuu..

:) Täytynee lämmittää safkaa ja sitte käydä kaupassa. Työt odottaa tekijäänsä. Ja huomenna aamulla sitten nukkumaan :/ Kahteen vuoteen ei oo tulu tehtyä öitä, mutta saa nähä miten nyt sitte käy. Ei passaa ainenkaa nukahtaa :D