@:-)

"Se on varmasti jäänyt sinulta johonkin", sanoi Nalle Puh."Joku on varmasti vienyt sen", sanoi Ihaa. "Sopii Kuvaan", hän lisäsi pitkään oltuaan vaiti. Puhista tuntui että hänen pitäisi sanoa jotakin avuliasta, mutta ei oikein tiennyt mitä olisi sanonut. Sen sijaan hän päätti tehdä jotain avuliasta. "Ihaa", hän sanoi juhlallisesti,"minä, Nalle Puh, etsin sinun häntäsi." "Kiitos, Puh", sanoi Ihaa. "Olet tosi ystävä. Et Kuten Eräät", hän lisäsi. Nalle Puh lähti siis etsimään Ihaan häntää.

.. tarina jatkuu, mutta hyppään vähän eteenpäin..

Pöllö asui Kastanjamajassa, viehättävässä vanhan ajan asunnossa jota hienompaa ei ollut kenelläkään. Sitä mieltä Karhu oli, sillä siinä oli sekä kolkutin että kellonnyöri. Kolkuttimen alla luki:
SOITKA
MIKÄLI TAHDOTE
AVAVATTAN
Kellonnyörin alla oli taulu jossa luki:
KOPUTAKA
MIKÄLI ETTE TAHO
AVATTATAVAN
Nämä taulut oli kirjoittanut Risto Reipas joka oli Metsän ainoa kirjoutustaitoinen henkilö. Sillä vaikka Pöllö oli monin tavoin viisas ja osasi kirjoittaa ja lukea oman nimensä PÖLÖ, hän kuitenkin romahti kerrassaan kun tuli kyse sellaisista arkaluontoisista sanoista kuin YSKÄ ja KENGÄNKIILLOKE. Nalle Puh luki molemmat taulut huolellisesti, ensin vasemmalta oikealle ja sitten oikealta vasemmalle siltä varalta että olil jättänyt jotakin väliin. Sitten hän vielä varmuuden vuoksi koputti ja veti kolkutinta ja veti ja koputti kellonnyöriä ja huusi kuuluvalla äänellä: "Pöllö! Tahdon avattavan! Täällä puhuu Karhu."

jatkuu..

juuh.. töissä ollaan ja väsyttää. Kahavi pitäs hakia kuppiin tuolta pannusta ja sitten juua se. Jos vielä vaikka vähä jugurttia söis yms. Haa, mie iha tosissaa ootan jo kessää ja uusia tuulia. :D Purjeet reivataan ja sitten veivataan ja heivataan.. :DD