..eikä mene kauan kun taas päivä hymyää..

Pienten jälkien
j
o
n
o
rantahiekalla,
kantapäiden hymykuopat,
vieressä toiset
I
S
O
T
ja turvalliset.
Koko kesän kulkevat
lähekkäin
kiireettä
kuin ranta olisi loputon,
aurinko unohtunut järveen
ja pieni kivi
varpaiden välissä
kuin simpukassa.

-Inkeri Karvonen-

Kävi vieraita. :) Oli mukavaa nähdä pitkästä aikaa. Pitäisi itsekin käydä vastavierailulla. Ja muutenkin käydä tapaamassa ihmisiä, tuttuja, ystäviä, joilla on merkitystä. Joiden kanssa haluaa jakaa ajatuksia.

Aamusateessa
huilupuu.
Lapsi leikkii polulla
tukassa tuuli, linnun joiku.

-Inkeri Karvonen-

Sitä miettii, että miten sitä onkaan tässä ja mitä kaikkea on saanut kokea. Elämä on antanut itsestään niin hyviä kuin huonoja puolia. Kaikki lopulta niistäkin kasvattaneet ihmisenä. Koittanut antaa hyviä neuvoja toisille, olla viisas kumminkaan siinä onnistumatta hyvin. Koittanut olla olkapää, istunut hiljaa ja kuunnellut mitä asiaa toisella on. Miksi vaatia itseltään mahdottomia, kun pitäisi olla tyytyväinen siihen mitä on. Toteuttaa haaveita ja iloita toisten mukana.

Katse jää odottamatta katsomaan seinään. Miettimättä itse sitä sen tarkemmin. Ajatuksia pyörii mielessä ja huokauksiakin välillä. Minä pikku hiljaa toteutan haaveitani. Odotan purjehduksia. Odotan sitä meren ääntä ja tuulta. Sitä tekemisen riemua. Ehkä minullakin joskus vielä on purjevene, oma sellainen. Haaveita -niitä saa aina olla. Niissä minulla on toivoa, niissä minä elän -kuitenkin jalat maassa pitäen.

Ei sitä koskaan tiedä
mihin lähtee vaeltamaan
mitä näkee
ketä kohtaa.
Voi vaikka kulkea kaukana
vuoriniityllä
tunturikurussa
meren yksinäisellä luodolla
ja tundraheinän aallokossa.
Sielläkin voi kuulla huilun.

-Inkeri Karvonen-

<3