Erlkönig

Johann Wolfgang von Goethe 1749-1832

Wer reitet so spät durch Nacht und Wind?
Es ist der Vater mit seinem Kind;
Er hat den Knaben wohl in dem Arm,
Er faßt ihn sicher, er hält ihn warm.

"Mein Sohn, was birgst du so bang dein Gesicht?"
"Siehst, Vater, du den Erlkönig nicht?
Den Erlenkönig mit Kron und Schweif?"
"Mein Sohn, es ist ein Nebelstreif."

"Du liebes Kind, komm, geh mit mir!
Gar schöne Spiele spiel' ich mit dir;
Manch' bunte Blumen sind an dem Strand,
Meine Mutter hat manch gülden Gewand."

"Mein Vater, mein Vater, und hörest du nicht,
Was Erlenkönig mir leise verspricht?"
"Sei ruhig, bleibe ruhig, mein Kind;
In dürren Blättern säuselt der Wind."

"Willst, feiner Knabe, du mit mir gehn?
Meine Töchter sollen dich warten schön;
Meine Töchter führen den nächtlichen Reihn,
Und wiegen und tanzen und singen dich ein."

"Mein Vater, mein Vater, und siehst du nicht dort
Erlkönigs Töchter am düstern Ort?"
"Mein Sohn, mein Sohn, ich seh es genau:
Es scheinen die alten Weiden so grau."

"Ich liebe dich, mich reizt deine schöne Gestalt;
Und bist du nicht willig, so brauch ich Gewalt."
"Mein Vater, mein Vater, jetzt faßt er mich an!
Erlkönig hat mir ein Leids getan!"

Dem Vater grauset's, er reitet geschwind,
Er hält in Armen das ächzende Kind,
Erreicht den Hof mit Müh' und Not;
In seinen Armen das Kind war tot.

Huomenta. Viime yö meni aika vajailla unilla. Ehkä yhden aikaa sain unen, sitä ennen pyörin ja pyörin sängyssä ja uni ei vaan tullut. Väsyttäny ois, mutta ku asiat pyörii päässä ni minkäs teet. Stressireaktioita taas.. kuin ois pala ollu kurkussa, mutta kun ei niin ei. Väkisinki nielee sitten. Aamupuuron tossa söin aloitukseksi ja kahavit hörpin -töissä siis. Palkka juoksee siis parhaillaankin.

Aika vaikuttava tuo Erlkönig. Laitan suomenkieliset sanat tohon kans. Saksa on hieno kieli ilmaista lauluja ja tämä yksi niistä monista suosikeista mitä nousee. Schubert on säveltäjänä. :) Winterreise on kanssa hieno tai siihen kuuluvat lukuisat laulut. Ehkä laitan tänne jonkun. :D

Otto Mannisen suomentamana.

Keijujen kuningas

Ken ratsain ulkona yössä lie?
Läpi viiman ja yön isä lastaan vie;
isä piltin on kietonut kainalohon
syli suojan suo, syli lämmin on.

Pääs peität – mi, laps, sua peljättää?
Isä, keijujen kuningas – etkö nää?
Sa kruunun ja laahuksen nääthän tuon?
Se on, lapsi kulta, vain sumua suon.

"Tule, armas laps, sinut kanssani vien!
Me leikimme kauniisti kaiken tien;
kukat kirjavat viittovat virran luo,
puvut kultaiset äitini sulle tuo."

Isä, kuuluetko, etkö sa kuule, kuin
mua kutsuu se kuiskivin houkutteluin?
Laps, etkö jo tyynny, jo viihtyä voi?
Vain kuivissa lehvissä tuuli soi.

"Tule pois, soma poikanen! Tuttuaan
tytärparveni valmis on vaalimaan;
kisat yölliset kitää ja keinuttaa,
unin tanhu ja laulu sut uinuttaa."

Isä, katso, tuolla sen tyttäret nään!
Mua viitaan viittovat synkeään.
Sen, poikani, tarkoin ma nähdä voin:
pajut harmaat, vanhat ne huojuu noin.

"Mua, laps, sulomuotosi houkuttaa;
sinut ryöstän, jos suosioll' en sua saa."
Isä, auta, jo keijujen kuningas vie!
Isä, voi, mitä mulle hän tehnyt lie?

Isä kauhuin kannusti ratsuuaan,
laps voihkiva, houriva rinnoillaan,
hädin tuskin saavutti kartanon,
käsivarrella lapsi jo vainaa on.