'Liityin juuri tänne. Vuosien(?!) mietinnän jälkeen alkaa palat loksahdella paikoilleen tältäkin osin, kun olen lukenut aiheesta. En ole saanut siis mitään virallista dg:ta, mutta luulen erittäin vahvasti olevani erityisherkkä, mies myös sanoo mun olevan.
Lapsuudesta muistan, että olen kokenut olevani erilainen jotenkin ja jäin paljon yksin jostain käsittämättömästä syystä. Olin jo varhain hyvä laulamaan ja häpesin sitä kun opettaja kehui. Olen hyvä myös piirtämään ja sanoitan itseäni helpommin kirjoittamalla. Minua on myös sanottu ujoksi lapsena, mutta onko se ollut tarkkailua lähinnä että 'mitä teen seuraavaksi'. Kummallista on sekin, että jostain tulee sanat millä auttaa toisia ja osaan keskustella asiasta kuin asiasta ihan kuin muka 'tietäisin' paljonkin. Olen ihmetellyt tuota paljonkin. Minua on myös kiusattu koulussa erilaisuuteni takia, ei mitään hajua miksi siis, mutta kai mussa jotain oli mikä ruokki kiusaamaan. Olin hiljainen enkä tuonut itseäni esille pahemmin. Kokeet meni penkin alle monesti hirveän paniikin ja jännityksen takia. Osasin kyllä tunnilla, mutta en kokeessa mikä oli huono homma. Tähän ikään asti olen myös vanhempieni osalta saanut tuntea että se mitä olen tehnyt ei ole ollut heidän mielestään normaalia tai miten sen sanoisi, minua ei ole hyväksytty sellaisena kuin olen. Ylitseni on kävelty, mielipiteitäni ei ole kuunneltu. Tosin äitini sanoi etteivät he ole tarkoituksella ainakaan pitäneet vähempi arvoisena minua. Luen ihmisiä helposti, tulkitsen äänensävyjä ja ilmeitä, joskus menee metsäänkin. Vihaan kun minulle korotetaan ääntä/huudetaan, menen ihan lukkoon. Näin minulle on tehty lapsuudessa. Varon edelleen miten käyttäydyn vanhempieni seurassa etten vaan 'astu varpaille'. (800km välimatka on hyvä) Minua on pidetty myös huomion hakuisena, mitä en todellakaan ole (pianon soitto kylässä). Keksitty sanoja suuhuni(olen kieltänyt esim. kämppistäni taannoin olemasta tiettyjen ihmisten kanssa vaikka mitään en sanonut). Nämä esimerkit 'ystävän' sanomana. Olen musikaalisesti lahjakas, joillekin se oli taannoin punainen vaate. Koulukiusaaminen palatakseni vielä. Kun kahdeksas luokka olisi alkanut kiusaamispaikkakunnalla, lähdinkin 2 vk ennen muuta perhettä toiselle paikkakunnalle, pelastus! Silti kun piti antaa luokan Järjestän vihko eräälle luokalla olleelle niin itkin sitä. Itkin. Juoksin vihkon hälle, koska tiesin koulumatkan kulkevan ohi talon missä asuimme. Itkin luultavasti sitä, että pitää muuttaa pois ja sitä että Jes nyt elämä muuttuu, niin kuin muuttuikin. Ihan hullua. Olen ennemmin hiljaa tietyissä tilanteissa kuin sanon mitään. Hermot on todella koetuksella sellaisten seurassa jotka luulee tietävänsä meidän asioista, saati minun paremmin kuin minä itse. Eivät näe omaa nokkaansa pitemmälle, eivät osaa mennä toisän kenkiin. Arvostelevat ihmisiä ulkonäön tai ensimmäisen näkemisen perusteella. Mä tiedän yleensä heti kenen kanssa synkkaa ja kenen ei. Väsyn liian ison porukan keskellä, oman perheen kanssa on kivointa vaikka siihenkin tarvin taukoa välillä esim.ompelemalla tms. Masennus ja ahdistus on myös tuttuja asioita mulle, ahdistusta on edelleen.
Me muutettiin viime vuonna pois hometalostamme. Sairastuttiin koko perhe home- ja monikemikaaliherkkyyteen. Tässä asiassa etenkin asiaa tuntemattoman ihmisen meidän neuvonta on raivostuttavaa suorastaan. Tässä mitataan myös sitä kuka on oikeasti ystävä ja kuka ei. Sosiaalinen kanssakäyminen on minimissään kun et voin lähtä minnekään ilman maskia. En kestä lähes mitään hajuja ja kemikaaleja. Muiden mukaan meidän olisi pitänyt pistää meille rakkaat eläimet myös pois, koira ja kissa. Ainoat mitä oikeastaan talolta jäi, entisestä elämästä. Lapset tykkää niistä ja me. Ei ole sydäntä laittaa niitä pois.. 'joko löysitte 'werkulle' kodin?' kommentti sai sappeni kiehumaan pahasti. Koira oli anoppilan ja miehen veljen välisessä maastossa. Kommentti tuli miehen veljen vaimolta. Se kommentti kun tuli niin pyysin että yrittää hieman suhteuttamaan asioita. Niillä on koti meillä ei ole edelleenkään. Pikkumökissä asutaan, neljä ihmistä. Koira ja kissa pihalla. Eipä tarvi enää valittaa. Haettiin koirakin lopulta sinä päivänä tänne, vaikka virallista lupaa ei oltu saatu. Luvan takia koira ei aiemmin ollut täällä. Kissakin haettiin jo aiemmin kun valitettiin siitäkin. Meinasin suutuspäissäni kirjoittaa, että pitäkää kunnon bileet nyt. Kirjoitin kyllä senkin, että eipä tarvi enää mielistellä muita. Nojoo.. tulipa purkaus :D stressaa kun ei ole tietoa tulevaisuudesta, eikä rahaa yhtään ylimääräistä. Loman tarpeessa olisin, mutta minnekään ei ole varaa lähtä. Käyn pahasti ylikierroksilla enkä osaa rauhoittua kunnolla kun ei ole paikkaa mihin mennä tässä mökissä kaikkea karkuun.
Mielistely ja omien mielipiteiden julkituomattomuus on ollu pahin asia mulle. Edelleen se on vaikeaa. Omat aivot ne mullakin on ;)
Vihaan sanoja mm. kiltti ja reipas. En voi vaan sietää niitä siksi, koska siinä ihminen ei saa olla sitä mitä on. 'olepas nyt kilttinä/reippaana'. En pidä myöskään sanasta pärjätä. Kaikkihan pärjää, mutta jaksaako, on eri asia.
Olen nyt myös tajunnut sen miksi en jaksa kunnolla kuulla lapsen itkua. Se käy korviin ja jonnekkin syvälle aivoihin. Kun meidän vanhempi lapsi oli vauvana itkuinen(en päässyt vessaankaan yksin) piti heti ottaa vauva syliin, koska en kestänyt itkua. Hänellä oli myös 3kk eteenpäin paha vierastus yli puoli vuotta. Ei hyväksynyt muita kuin minut tai miehen. Hän ei myöhemmin kestänyt imurin ääntäkään eikä myöskään edelleen pidä kovista äänistä. Epäilen samaa hänellä kuin minulla. Toivottavasti me ollaan viisaampia kasvatuksessa kuin vanhempamme, annetaan näyttää tunteet jne sellaisina kuin ne on. Nuorempi lapsista on päästänyt 'helpommalla'. Tässä sitä nyt opiskellaan itsetuntemusta ja muutakin. 31v. tulee täyteen tänä vuonna, kauan meni tajuta.'

Tuon tekstin siis kirjoitin HSP eli erityisherkät sivuille. Löysin viimein tieni sinne joukkoon mitä olen ajatellut jo aiemmin olevani. Alkaa löytyä selityksiä mun käyttäytymiselle jne. Ehkä mä löydän tavan toimia ja tulla toimeen itseni kanssa hiljalleen.

- Rakasta itseäsi.
- Usko itseesi.
- Kyllin hyvä riittää. Armollisuus.
- Ole sellaisten ihmisten seurassa keiden kanssa voit hyvin.
- Ei tarvitse olla kiltti ja/tai reipas miellyttääksesi muita.
- Ole sellainen kuin olet, oma itsesi. Älä esitä.
- Näytä tunteesi sellaisina kuin ne ovat. Itke, naura, huuda, raivoa, iloitse..

Siinäpä teille mietittävää ;)

Väsyttää.

Haluaisin ommella, mutta pitää vissiin lähtä homevaunua purkamaan tai siis vahtiin lapsia anoppilan kun mies purkaa sitä. Katotaan.. kaipaan lomaa, irtiottoa tästä arjesta.

Haluaisin kodin missä tervehtyä. Haavetta vain.