Väsyttää. Sain taas annoksen jotain vahvaa dödöä nenääni.. kodinhoitajalla oli :/ käytiin aamulla miehen kaa kahvilla tai siis enhän mä kahvia juonut vaan vettä, koska mikä tahansa kahvi ei käy mun kropalle, luomuissakin on eroja. Tilattiin äitienpäiväkakkukin samalla. Mitenhän sitä sais levättyä lastenhoidon lomassa? Ei oikeen onnistu ku pitää kattoa lapsia samalla. Hermot kireällä, kun missään vaiheessa ei pääse minnekään rauhottumaan ikinä täällä mökillä. Ei ole 'pakopaikkaa'. Äänet käy päähän jne. Enkä jaksa kuunnella tappelua ja märinää. Mies tekemässä vaunua sen minkä voi. Joutu käydä tikkauttaan leuan eilen tk:ssa. Punnersi, yritti tehä kaks taputusta välissä mut ei onnistunutkaan vaan rysähti maahan. Leuka aukes ja 5 tikkiä siihen. Meillä tapahtuu siis monenmoista. On tässä mietinnän alla sekin, että millä hullulla me saadaan laitettua autoon kesärenkaat. Vanhat ois kyllä, mutta niillä ei kauaa aja ja ne on niin vanhat ettei pito välttämättä oo sama kuin uusissa. Turvallisuus pitäs olla ykkönen autolla ajaessa, mutta.. se vaatii rahaa jota meillä ei ole. Lapsilla eikä meillä oo kypäriä jos kävis pyöräileen.. pyörät on hometalolla ja vaan toiseen saa istuimen. Croozerit ois tosi kätevät, mutta milläpä semmoset ostat. Lastenvaunutkin ois lenkille kätevät, kaksosten vaunut, mutta niitäkään ei ilmaiseksi saa mistään. Kaikki lähes maksaa nykyään. Hengittäminenkin varmaan kohta. Oishan täällä luontoa, mutta kun ulkohomeet tekee hankalaks mun ulkona olon ja nuotiosavu ei sovi mulle yhtään enää. Kaikki mukava on pois laskuista. Merelle mä mielelläni lähtisin purjehtimaan. Oon aikanaan käyny purjehduskurssin, mutta eipä sitä enää muista paljoa mitään. Ois niin makeeta päästä purkkarin kyytiin, aijettä. Vuosia sitten se tapahtunut. Lauttasaaressa Hesassa kävin sen kurssin. Pikkasen on täältä Kuusamosta pitkä matka niille seuduille.. ja täällä ei vois ku pientä ympyrää mennä, koska kiviä riittää järvissä jne. 2 kertaa oon perunut tuettujen lomien perheloman siksi, että paikka paljastunut homeiseksi. Pikkusen vaan syö naista, ihan vähän vaan. Kalajoen Sani ois hyvä paikka ilmeiseti, se uusi puoli. Hirviät vaatimuksetkin saa laittaa keittöille kun niin paljo ruokarajotuksia jne. Toisten tekemien ruokien ääreen pääsy ois luksusta, ettei aina tartte ite tehä kaikkea. Vali, vali.. :D ottaa vaan aivoon kun normaali elämä ei vaan oo mahdollista. Nukahan kohta pystyyn.. poika syö ruokaa ja tyttö nukkuu. Ennen nukahtamista oli tietysti toisen kaa tappelua ym. ohjelmanumero, kuten aina ;) hauskaahan tästä tekee erityisesti se, että kun toinen nukahtaa niin toinen herää eli en saa aikaa omille ajatuksille ja rauhottumiselle oikein kunnolla ikinä. Hääkuvatki pitäs tilata.. pitää tuhota ne alkuperäiset. Erityisherkkyydestä kertovia kirjoja pitäs lukea, että oppia tunteen paremmin itteä ja opettamaan itseä toimimaan toisella tavalla, positiivisesti. Kirjastosta täältä ei niitä löydy. Sen oon jo tsekannu. Vois ostaa, mutta.. jälleen raha tulee esteeksi, siihenkin. Juupajuu että näin tällä kertaa. Kun edes joskus pääsis parantuminen alkuun tästä sairaudesta.. haavetta vain..