Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa.. Kuten se, että tämä home- ja monikemikaaliyliherkkyys pistetään korvien väliseksi asiaksi. Erityisesti asia tympii siksi, että ei uskota oireiden olevan toseja. Sittempä asia valkenee noin sanojille lopullisesti kun ite sairastuvat. Meenpä sitten minäkin sanomaan, että "kuvittelet vaan, korvien välissä se vika on". Tätä on saanu nyt kuulla sitten mies isoveljeltään. Ei usko, että mistä hommassa on kyse. Sullekkin joka luet näitä juttuja ja aattelet että siinäpä sekopää kirjoittaja ja keksii oireet päästään, ni sairastuppa ite ja kerro sitten, mä tuun sanoo saman sulle. Niele sitten kiukkus ja älä yritä väittää että kyllä ne oireet oikeesti on olemassa, koska vikahan on korvien välissä ;) Voi kuin monesti mä oon toivonut, että niin oliskin.

Olemme siis saaneet lisäksi kuulla ettei ole viisasta rakentaa talovaunua. On kuulemma järkevämpää oottaa, että hometalokeissi on ohi, jossa voi pahimmillaan kestää vuosia. On viisaampaa asua kuulemma epäterveessä ympäristössä ja sairastua pahemmin siis kun sanojat ei usko, että home sekä kemikaalit voi sairastuttaa. Meidän evakko mökki ei siis ole terve. Meidän myös pitäs päästä puhtaampaan elinympäristöön ja se ei ole kaupungin kupeessa vaan siellä missä meillä on hometalo. Tontille kyllä mahtuu talovaunu helposti. Järkevämpää siis on maksaa epäterveestä kämpästä vuokraa joidenkin mielestä kuin tehdä terve ja asua siinä sekä alkaa parantumaan. Kaikki maksaa se on totta, mutta meillä toisella puolella puntarissa on terveys. Terveydellä ei voi leikkiä. Ei ole ideaali tilanne, että altistaa itseään koko ajan tietoisesti. Tällä paikkakunnalla ei ole tarjontaa terveistä asunnoista ja jos joskus joku ilmaantuu niin hinta on korkea ja sinne ei voi ottaa eläimiä pihalle plus lisänä kaupungilla olevat ilmansaasteet jotka tuo ongelmat.

Tuli hylkypäätös toimeentulopäätöksestä. Syyt siihen oli ettei kela hyväksy sitä, että maksetaan kahta asuntoa, ei vaikka toinen on hometalo. Vakuutuksia ja korkojenmaksua ei voi keskeyttää, valitettavasti. Sentään normaalia lainan maksua pystyy, onneksi. Toinen syy oli se, ettei mm. psykoterapian tutustumiskäyntiä hyväksytä menoiksi vaikka sen psykiatri vaatii sen ennen lähetteen tekoa. Yksityisenpuolen juttuja, joten ei hyväksytä. Kolmas syy oli se, että mieheltä on mennyt 30e kuussa säästötilille, laskettiin tuloiksi, Noh ei huolta, maksettiin velkoja pois eli sentin senttiä ei oo niitä enää säästötilin rahoja :D Pakko se on jostain suunnasta vähentää menoja kuussa. Eli joka kerta kun toimeentulohakemuksen tekee niin tietää, että se on hylky vähintään siitä syystä, että maksetaan kahta asuntoa pakosta. Ei makseta sitten kun saadaan talovaunu joskus tehtyä (voi kestää koska mies tekee sitä aina töiden jälkeen jne). Joka ainut kerta kun toimeentulohakemuksen tekee kelalle, pitää toimittaa uudestaan kaikki laput. Ennen kun asia oli sosiaalitoimistolla niin perusjutut niillä oli jo tiedossa, paljoa ei tarttenut lisää papereita tulostella jne. En ihmettele jos jotkut ei edes jaksa yrittää enää saada apua vaikka olisivat oikeutettuja siihen. Katotaan huomenna mitä sossun täti sanoo kun soittaa. Ilmoitin siis hylkypäätöksestä hälle. Epäilen ettei apua tipu.

Elämä on laiffii.. vai miten se meni. Näkökulmia on monia, mutta näillä mennään. Koitetaan jaksaa ja jaksakaahan te muutkin :) Vastoinkäymisistä huolimatta ei ole muuta vaihtoehtoa kuin vaan puskea elämässä eteenpäin, tuli mitä tuli.

Trevlig sommar på dig!