Lapset nukkuu ja mies yrittää nukkua. Minä istun sohvalla ja pitäs tyhjentää pyykkikone. Tänään oli aamulla aikanen herätys, kun piti minun mennä kirkkoon hoilaamaan.. ja en voi kehua että meillä olisi mennyt hyvin. Äänet ei olleet auki kaikille hyvin ja siltä se kuulostikin.

Juu, ei ole purettu talovaunun lisäkatosta vaikka niin ois pitänyt tehä, ei kuin vähän siivottu toista katosta.. saapa nähä saadaanko kuulla kunniamme, mielenkiintoista. Mies teki kylppärin lattiaa ja yks toinen laitto siihen lattialämmitystä. Pari patteria myös laitettu paikoilleen ja pistorasioita. Paljon ois vielä hankkimatta tavaraa ja pakollisia tarvikkeita.

Ensimmäinen väliseinä valmis ja huonekkin näin ollen. Listat toki puuttuu ja kattopaneelit.

Tässäpä kylppärin lattian tekoa. Se siis kallistuu kaivoa kohti. Päälle tulee alumiinilely. Lautojen välissä on rako, että paremmin nousee lämpö levyyn. 

Teinpä äkkiä gluteenitonta kääretorttua intiaanisokeriin, en siis valkoiseen kuten yleensä. Antaa hyvän maun pohjalle. Välissä luomu kermavaahtoa lakoilla. Njam. Menikin sitten koko kääretorttu heti mahoihin perheen kesken.

Tämmönen eksy ostoskoriin kun piti käydä ruokaa ostamassa. Hyvää ja sopii mun mahalle mikä on jo paljon se.

Eilisen iltapala. Jugurttia, hilloja ja luomu raakalakritsijauhetta. Erittäin hyvää.

Toivottavasti ihmiset alkais ymmärtämään, että on meiltä iso stressi pois mitä nopeammin talovaunu valmistuu ja me päästään siihen asumaan. Iso kuluerä pois, kun ei tarvitse maksaa vuokraa mökistä. Ja ehkä sitten se mahdollistaa sen, että joku meidän kaltainen voi tulla tähän mökkiin jos pystyy eikä saa oireita.

 Tänään oon tai melkein joka pv oon ollu 'tukipuhelimena' yhdelle samaa sairautta läpi käyvälle. Etsii kämppää ja käynyt jo yli 30 asuntoa läpi ja oikein mikään ei vaan käy. Oireita tulee ja se ei ole mikään pikku juttu. Hankalaa. Normaalille terveelle ihmiselle ne kävisi, mutta ei meille tai hälle. Ja oireet ei ole kuvittelua. Työpaikan etsinnässäkin oli ongelmia, koska hän oireili pahasti niissä. Nyt ehkä ois hyvä tiedossa, toivotaan parasta ja pidetään peukut pystyssä, myös asunnon suhteen että hyvä löytyy. Voimia se vaatii ihan erilailla, koska epävarmuus on erittäin iso tekijä.. entä jos ei käykkään, mitä sitten? Sitähän se meilläkin on miehellä etenkin töissä. Ei ole hyvä olla tämän hetkisessäkään työpisteessä. Mitä pitää alkaa tekemään, että olot paranisi. Irtisanoa itseään ei voi, koska tulee päälle karenssi. Jotain on keksittävä tilalle.. mies on meillä ollut se joka elättää perheen, joten aikas iso juttu jos on pakko luopua työstä terveyden takia. Mutta terveys pitäisi olla se ykkönen. Raha vaan painaa liikaa vaakakupissa tällaisessa tilanteessa ja sitten mennään vielä heikommilla. Ihme, että ollaan jaksettu, ihme. Romahdus miehellä voi tulla talovaunun rakentamisen jälkeen tai minullakin, koska ei ole enää sitten sitä asiaa mihin voi uppoutua ja olla ajattelematta tukalaa tilannetta hometalon vuoksi. On aikaa ajatella sitten. 

Tukea me tarvitaan, vieläkin.

Me annetaan sitä sitten joskus kun pystytään toisille.