YKSIN evakkomökissä. Lapset meni mummolaan yhdeksi yöksi eli viime. Alkoi homma kaatua päälle eli meni unettomuus yöt. Su-ma yönä nukuin ehkä 2h ja ma-ti välisenä yönä ehkä yhtään. Pikkusen alko olla hutera olo, ei se nyttenkään hyvä ole. Sain juoda aamukahvin rauhassa ja syödä lättyä, eilen tehtyä. Ruokakin pitäs väsätä. Kipeä olo, stressi putkaantuu, ehkä. Tai sitten oon oikeasti kipeäksi tulossa.

'Ja kuten jäävuoresta näkyy vain huippu, myös lapsiperheiden todellisesta työtaakasta näkyviä kotitöitä on vain osa. Vähintään yhtä suuri osa on työtä, jota on vaikea havaita.' https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/10/29/jenny-lehtinen-metatyo-kunniaan

 Tuota meta-työtä minäkin teen alvariinsa ja en saa pyörää pysähtymään sitten millään. Siksi mennyt yötkin hänekseen jo. En saa ajatuksia pysähtymään vaikka kuin haluan ja yritän. Viime yöksi piti ottaa unilääke, onneksi muistin että niitä on kaapissa, mutta ei ne helpota kuin hetkeksi tilannetta. Oon jo harkinnut, että meen psykiatriselle puolelle ihan vaan lepäämään, niin mulle yks sairaanhoitaja aikanaan sano, että sinne voi mennä. Tosin se maksaa ja ei oo varaa siis siihen eli ongelma tässäkin. Ja se ettei osasto ole terve sisäilmaltaan. Se ois vaihtoehto siis ihan vaan siksi, että ihan OIKEASTI saisin olla rauhassa, yksin.

YLIKUORMITTUMISEN AIHEUTTAMAT ONGELMAT

Erityisherkkyys ei aiheuta ihmisessä haavoittuvaisuutta, mutta se herkistää kasvu- ja toimintaympäristön vaikutukselle (differential susceptibility). Eli erityisherkkä reagoi keskimääräistä herkemmin niin positiiviseen (hyväksyvä, tarpeita tukeva) kuin negatiiviseen (tuomitseva, haastava) ympäristöön tai olosuhteisiin. Pakottautuminen käyttäytymään pitkäaikaisesti oman persoonallisuustyypin vastaisesti tai eläminen tarpeilleen sopimattomassa ympäristössä, on hyvin stressaavaa ja altistaa mm. loppuunpalamiselle, ahdistuneisuudelle ja paniikkioireille sekä muille stressiperäisille sairauksille. www.hspelamaa.net/erityisherkkyys

Niin. Siinäpä se. Saan 22/23 erityisherkkyys -testistä eli olen sellainen. Kuormittavia tekijöitä on nyt Paljon, liikaa.

On perseestä suoraan sanottuna, kun kaikki stressaa ja et vain saa aikaa pysähtyä kunnolla. On vain mentävä kunnes kaikki kaatuu päälle.. liian lähellä jo.

Ihanaa on se, että meitä auttaa yksityiset yritykset ja muutkin.. ei tosin talovaunun teossa ja siihen kuuluvissa asioissa, mutta että saadaan vaatteita jne. jotka on meille todella tarpeellisia. Saadaan menot niiden osalta karsittua minimiin, onneksi. En edes kehtaa sanoa kuinka paljon viestejä on lähtenyt minun toimestani ja yhden toisen ihmisen joka haluaa auttaa. Sama ihminen joka sai Vimman laittamaan meille postia vaatteiden muodossa. Iso sydän hälle meiltä ja tietysti muillekin.

Aivoissa vain surisee ja tän surinan haluisin loppuvan. Kädet tärrää myös ja tuntuu että virtapiirejä satoja yhtä aikaa päällä.

Yritän jaksaaaaaaa, pakko.