Olen pyytänyt apua monesta paikkaa, vasta palvelukseksi saatan, jos pyydetään tehdä joitain palveluksia. Älkää siis ihmetelkö, jos täällä ei aina ole talovaunun rakentamisesta tai meistä yleensäkään joissain jutuissa ollenkaan.

Täällä taas pääkipujen kanssa yritän pärjätä, jospa olo kohenis niin voisin mennä kuoro harkkoihin. Eilen oli illalla myös pää kipeä. Ilmeisesti kemikaalimigreeni. MCS:ää sairastaville nämä on tuttuja juttuja. Saatan saada myös jostain ruoka-aineesta migreenin tyyppisen päänsäryn. Tympeää.

Saatiin viime perjantaina lähetys Wilfalta postiin, vedenkeitin. Päättivät auttaa meitä kun kerroin tarinamme. Kiitos.

Aamupala.

Kävin pelastaan mun filmijärkkärin hometalosta. Toivon todella ettei itse kamera ole mennyt pilalle. Laukku on ja kameran hihna homeessa. Vaatis uuden laukun objektiiveille ja kameralle nyt sitten. Saa nähä milloin on vara ostaa. Harrastusta olisi kyllä kiva tehdä luonnossa jne., mutta.. eipä oo aikaa ja resursseja paljoa.

Gluteeniton kääretorttupohja lasten serkkulaan ku niillä ei toimi uuni. Meni eilis ilta siellä miehen töistä tulon jälkeen. Ja sainpa pääni kipeäksi vaikka oli maski, syödessä vähän vaikea pitää sitä, joten kävi taas näin.

Ruskaa. Eiliseltä, kun olin ulkona lasten kans.

Osaisimpa nukkua päikkärit ni nukkuisin. Vaan ku pää on niin täynnä asioita niin ei tule uni. Pitäs saada pää tyhjäksi. Hyvä ilma ulkona. Mies lähti lasten kaa pikaseen viemään hyllymateriaaleja ja tolppia talovaunulle. Sai halvalla töistä. Voispa jo asua siellä, sitä minä niin toivon. Ei tarttis toisten nurkissa pyöriä. Ai niin, maanantaina viimein kissakin saatiin kiinni hometalolta. On kyllä tiedetty missä se menee, mutta nyt vasta näköhavainto meille tuli. Nyt se sitten on täällä meidän evakkopaikan pihalla. Lapset ihan mielissään ja mekin. Sisälle sitä ei tosin voi päästää samoin kuin koiraan, koska reagoidaan niihin. Onneksi ulkona voi sentään pitää. Liian kova paikka olisi luopua niistä. Henkilö x soitti jopa eilen ja pyysi anteeksi sanojaan mitä oli miehelle minusta sanonut, hyvä niin. 

Maanantaina alkoi taas normaali arki eli mies palasi töihin. Oikeastaan odotin sitä. Mitä kotiäidin tehtäviin esim eilen kuului: aamupalan laittoa, lounaan laittoa, välipalan laittoa, siivousta, pyykkäämistä, tiskausta, mökin lämmitystä, lasten tappeluiden setvimistä, päikkäreille laittoa, lohduttamista, syliä, ryhmä hau:n katsomista, sähköpostien laittoa, pohtimista miten me selvitään tästä kaikesta, kiitollisuutta että ollaan yleensäkin hengissä, kylään menoa, leipomista, koiran kans ulkona oloa ja lasten.. pientä siis.. ihan pientä.. ja sanotaan ettei kotiäidin homma ole raskasta. Useammin kuin kerran sitä on kaivannut aikuista juttu seuraa.. oman tasoista. 

Odotan hierojaa joka on lokakuussa tai oon odottanut sitä jo toukokuusta asti milloin se viimeksi oli. Oon niin tuhannen jumissa koko kropasta. Oikea lonkka on ollut aina ongelma ja issias jutut. Kroppa kiertyy. Kunnon sänky olisi valttia eikä mikään normaali 'vieras'patja. Jenkkisänkyhän me jouduttiin polttamaan kun home sen pilasi ja paaljon paaljon muuta. Taloudellinen katastrofihan tämmöinen tilanne on. Ei tällaista toivo kenellekään, varsinkin kun samalla meni terveys ja oikeus 'normaaliin' elämään. Ei maski päässä kulkeminen herkkua ole. Niistä asioista joista ennen nautit ei enää voi nauttia. Koko elämä on mennyt uusiksi. Vaan minkäpä mahtaa. 

Täällä peiton alla on mukava olla.