Mitähän mä aioinkaan kirjoittaa. Niin.. mies on palannut töihin tosiaan ja samalla alkoivat ongelmat taas mitä se työpaikka aiheuttaa. Se siis on homeessa, pahiten ehkä juurikin se missä hän on siellä kunnossapitomiehenä, sahalla. Huolestuttaa tämäkin nyt sitten taas lisänä. Mies kertoi, että olo on kuin olisi vanhentunut monta kymmentä vuotta siitä mitä oikeasti on. Täyttää ensi kuussa 30. On ihan poikki. Ajatukset ei toimi niin kuin pitäisi. Väsyttää, ei jaksa mitään, kotonakaan (evakkopaikassa) töiden jälkeen. On ihan raatosen väsynyt ja haluaisi vain nukkua. Unohtaa mitä hetki sitten oli tehnyt töissä, päässä pyörii, aivosumussa siis. Paras ratkaisu olisi lähteä koko työpaikasta pois, mutta se olisi erittäin paha taloudellinen katastrofi. Tulisi karenssia jos irtisanoi itse itsensä. Ja päälle se ettei ole ihmisiä jotka ymmärtää sen päälle, että ihan oikeasti on kyse terveydestä ja sen menettämisestä. Maanantaina menee kokeilemaan toiselle alueelle, että miten pystyy siellä olla. Kinkkinen tilanne, erittäin kinkkinen. Itse tajuan kyllä mistä on kyse, koska tunnistan itseni siitä millaista oli olla hometalossa päivät kun voimat hävisi tyystin jne. Perseestä. Ja itsesyytökset päälle kun ei jaksa mitään. Varmasti miehellä myös huoli siitä ettei ole rahaa muutenkaan ni mitäs sitten kun jos on pakko lähteä pois tuolta työpaikasta. Toivottavasti ei tarvi, mutta se voi jäädä ainoaksi vaihtoehdoksi. Miettii jo sitäkin mies että onko pykättävä yritys pystyyn. Tai mistä hullusta löytyy työpaikka joka on Terve isolla teellä. Täällä niitä ei liioin ole ja sitten se kun reagoi hajusteisiin ja kemikaaleihin niin mikä ala on sellainen johon hän voi mennä. Normaalilla ihmisellä ei tällaista ongelmaa ole. Ongelma on myös se ettei lääkärit määrää tällaisesta syystä saikulle. Sisäilmasairaus on tabu jota ei hyväksy yleinen terveydenhuolto ja on vain muutama lääkäri jotka sitä todella ymmärtää, kuten Ville Valtonen Helsingissä. Tavoite ois mennä häneltä hakemaan diagnoosi, mutta ajat menee ensi vuoden puolella ja niitä ei vielä pääse varaamaan. Valitettavasti tuonkin diagnoosin yli hypitään ja suorastaan tallotaan. MCS ei ole Suomessa kelan hyväksymä sairaus tai mikä se laitos onkaan. Ympäristoherkkyydelle on dg, mutta se ei ole sama asia kuin home- ja monikemikaaliyliherkkyys. Ympäristöherkkyyden dg:tä ei kannata saada. Minulla papereissa on hajusteherkkyys, mutta se ei auta mitään. Että tällaisia mietteitä. Ideoita kehiin? Mies oli jo 8vk:n aikana minkä oli pois töistä ensin kesälomalla ja sitten 'palkattomalla' (siskonperhe maksoi palkan), tuntenut olevansa jo lähes terve. Pystyi käymään kaupassakin lähes normaalisti, nyt ei. Eli tuli mahalasku alaspäin ja pahasti. Kökkö.
Gluteenitonta pannaria aamupalalla ja eilisen normaali hamppari jota ei ehkä olisi pitänyt syödä, mutta oli niin nälkä. Kävin eilen kuoroharkoissakin vaikka pää meinas tehdä tenät. On kai tämä elämää, meidän elämää. Pyykkikone hyrrää kolmatta koneellista. Tiskit tiskattu. Lattiaa yritetty siistiä jne. Kotiäidin elämää. Väsyttää.
Voispa vaan rentoutua ja olla. Tulis enemmän kuin tarpeeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti