Saatiin tai siis mies sai eilen laitettua 4 ikkunaa 8:sta paikoilleen. Käytettyjä ikkunoita, ei euroakaan maksaneet. Onko nämä ikkunoita tulevaisuuteen ja parempaan terveellisempään elämään, tervehtymiseen.
Kerkesin ennen sossussa käyntiä käydä kahvilla. Tai siis vedellä ja näillä leipomuksilla. Hyvää. Anoppi anto kolikoita millä käydä.
Sossu jelppaa vähän, mutta ei se auta siihen ettei meillä ole enää rahaa talovaunun tarvikkeisiin. Käytännössä voi laittaa ikkunat loput ja vklp:na laitetaan sähköt. Siinäpä se.
Muskarissa oli eilen armotonta rumpujen pörinää, kuulo oli kovilla. Lapsilla oli kivaa :)
Yksin evakkomökillä. Rentoutumista? Nöy. Tai jos joku rentoutuu tiskaamalla, tekemällä ruokaa, lämmittämällä mökkiä, pesemällä pyykkiä sekä siivoamalla ni mikäs siinä. Minä en rentoudu. Sauna ehkä vähän rentoutti. Oon laittanut myös asianajajalle viestiä yms. Haluaisin vain maata laakereillani, mutta se ei oo mahdollista, etenkään siksi kun aioin ommella ja siksi lapset meni mummolaan. Ei minun työpanostani arvosteta kun yritän etsiä sekä keksiä keinoja miten päästä tästä oravanpyörästä pois. Siltä ainakin tuntuu. Moitteita.
Ei voi pysähtyä, on pakko mennä. Ei voi antaa omille ajatuksille liikaa valtaa tai muuten seinät kaatuu päälle. Uuvun ja uuvumme. Eikö kukaan voi pysäyttää tätä hetkeksi ja antaa meidän vain olla? Rentoutua, olla ajattelematta mitään rakentamiseen liittyvää, viedä pois edes osa rahahuolista.
Näillä mennään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti